Siirry pääsisältöön

Muru, minun Muruni!

Tunnelmallinen. Tyylikäs. Laadukas. Upea. Näillä sanoilla kuvailisin yhtä lempiravintolaani – nimittäin ravintola Murua.

”Kaikki on vaan niin kaunista”

Seuralaiselleni tämä oli ensimmäinen kerta Murussa, joten oli erittäin mielenkiintoista seurata hänen reaktioitaan paikasta. Ensimmäinen asia, jonka hän tokaisi kun istuimme pöytään oli: ”Kaikki täällä on vaan niin kaunista”. Ja totta – niinhän se onkin. Jotenkin ei aina osaa nähdä tuttuja paikkoja samoilla silmillä kuin ensikertalaiset, ja keskittyy aina vaan siihen ruokaan ja juomaan. Mutta nyt keskityinkiin katselemaan kaikkia upeita yksityiskohtia mitä löytyy seinästä ja katosta. Simplististä, selkeetä ja ennen kaikkea – kaunista.

Murun viinibaarista asiaa

Tähän kohtaan, kerrottakoon teille, että Murun Viinibaari on avautunut aivan Murun kupeeseen. Saimme kunnian käydä avajaisissa, joissa nautimme tätä samaa upeaa shampanjaa, jota saimme eteemme tälläkin visiitillä.

Valitse aina päivän menu!

Se on minun mottoni se. Koska silloin voit olla täysin varma, että saat erittäin hyvän läpileikkauksen kyseisen ravintolan tarjoamasta. Lisäksi otan aina myös viinipaketin, ja siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin, viinipaketin mukana tulee aina sellaisia viinejä, joita itse en valitsisi. Olen siis viinipakettien kautta monta kertaa löytänyt uusia helmiä ja huomannut pitäväni eri asioista kuin mistä olen luullut pitäväni. Tämä siis ehdottomasti laajentaa kokemuskenttää. Toiseksi, hyvässä ravintolassa viinit valitsee ihminen, jolla on rutkasti enemmän tuntemusta ja tietämystä kuin minulla. Ja tietty lisäksi, viinipaketit on yleensä hinnoiteltu edullisemmaksi kuin jos ostaisi lasit yksitellen. Monta syytä valita viinipaketti siis.

No mitäs päivän menussa tänään oli? Alkuun minä sain nauttia aivan fantastisesta tartarista ja seuralaiselleni tarjoiltiin lasimestarin lohta escabeche.

Viineiksi oli valittu lohelle Val de Paxariñas Capricho Bierzon alueelta, jota valmistetaan pienissä määrissä ja perinteisin valmistuskeinoin. Punaviininä sain minä nauttia tartarin kanssa saksalaista Friedrich Beckerin Doppelstuckin pinot noiria.

Risottoa ja päivän kalaa

Sitten siirryimmekin välirisottoon ja päivän kalaan. Risottona oli kermainen kantarellirisotto, joka oli minun kaltaiselleni hyvin vaativalle risoton syöjälle erittäin positiivinen yllätys – pääsi melkein päihittämään minun oman kolmen tähden risoton! Ja katsokaa miten kaunis lautanen!

Portviiniä ja välijuustoja

Välijuustojen kanssa tarjoiltiin suureksi ilokseksemme Late Bottle Vintage portviiniä. Saimme uneksia takaisin viime vuoden Porto-matkallemme – aah, sinne kun pääsisi taas edes yhdeksi hetkeksi. Tästä inspiroituneena, ajattelin tähän väliin antaa pienen tietoiskun portviinien nimityksistä.

Portviiniperheeseen kuuluu ruby, tawny, white port ja vintage port. Ruby on se tavallisin ja ”arkisin” portviini, väriltään rubiininpunainen – siksi nimi Ruby. Rubyt on sekoitettu 2–6 vuoden ikäisistä portviineistä.

Tawny vuorostaan tarkoittaa englannin kielessä nahanväristä, ja tawny-portviinit ovatkin väriltään vaalean rusehtavia. Pitkästä tammitynnyrikypsytyksestä johtuen niiden maussa on pehmeyttä, pähkinää ja kuivattua hedelmää. Colheita vuorostaan on yhden vuosikerran tawny, jota on kypsytetty tynnyrissä vähintään seitsemän vuotta.

Yksi lempiportviineistäni on white port, eli valkoinen portviini. Tämä siis valmistetaan valkoisista rypäleistä, ja valmistetaan makeana, puolikuivana sekä kuivana versiona. Nauti valkoinen portviini aina viilennettynä!

Ja viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä: vintage port. Vuosikertaportviini vintage port on portviinien kuningatar! Vintage portit pullotetaan 2–3 vuoden tynnyrikypsytyksen jälkeen, ja pullossa niitä voidaan kypsyttää jopa kymmeniä vuosia. Portossa meille kerrottiin, että Portugalissa on tapana ostaa lapsen syntymävuoden vintage port-pullo, joka säilytetään kunnes lapsi täyttää 18-vuotta, ja silloin tämä ihanuus juodaan yhdessä perheen kanssa ja juhlitaan täysi-ikäisyyttä. Aika kiva perinne!

No sitten Late Bottle Vintage, eli LBV-portviineihin – tätä siis saimme nauttia tänä iltana. LBV:t ovat yhden vuosikerran portviinejä, joita kypsytetään tammitynnyreissä perinteistä vuosikertaportviiniä kauemmin, 4–6 vuotta, mutta pullossa korkeintaan 10 vuotta.

Makeaa mahan täydeltä

Vielä jaksaa! Nimittäin mehän kaikki tiedämme, että jälkiruoka menee eri paikkaan vatsalaukussa – joten jälkkärille on aina tilaa! Jälkiruokaviinin osalta matkasimme vuoteen 2006 ja Ranskan Bordeaux-alueelle. Sommelier oli valinnut aterian päätöstähdeksi raikkaan ja kevyen Castelnau de Suduirautin Sauternesin tilalta. Nappivalinta!

Kiitos ihana Muru – may we meet again!

Kuvat: Elina Engberg

Lue myös