Millaista on georgialainen ruoka? Ainakin suuren suosion saavuttanutta! Vierailimme työkaverini Vilman kanssa Helsingin ensimmäisessä georgialaisessa ravintolassa, Georgian Housessa, joka on tarjoillut kaukasialaista ruokaa Hämeentiellä jo vuodesta 2015.
Hämeentien myllerrys unohtuu hetkessä, kun astumme sisään Georgian Houseen. Mausteiset tuoksut, sisustuksen lämpimät sävyt ja rouheat yksityiskohdat luovat kodikkaan tunnelman ravintolaan. Ravintoloitsija Nino Tatter ottaa meidät avosylin vastaan, mikä lisää tervetullutta oloa entisestään.
Istuudumme meille varattuun pöytään ja Nino tulee jutustelemaan kanssamme samalla pyörittäessään viinipullon korkkia auki. Hän haluaa tarjoilla meille georgialaista punaviiniä, Marani Kindzmaraulia, ja kertoo että hieman makeammat punaviinit ovat yleisiä georgilaisessa ruokaperinteessä. Yleensä täysin erilaista punaviiniä suosivana odotinkin jännityksellä, miten viini tulisi sopimaan tarjoiltavien ruokien kanssa. Kuulimme myös, että perinteisesti viini on tarjoiltu savikannuista ja juotu metallisista sarvista, mutta meidän kannu oli täytetty vedellä ja sarvi oli itse asiassa vain koristeena. Miten kiinnostava yksityiskohta!
Alkuruokana maistelimme Badrizania, eli rullattua munakoisoa, joka oli täytetty saksanpähkinöistä ja gerogialaisista mausteista tehdyllä tahnalla. Lisäksi eteemme tuotiin pieniä vihreitä palleroita, (toisin sanoen Phkali-valikoima) joissa maistui myös yritit ja georgialaiset mausteet. Toisten palleroiden pääraaka-aineena oli käytetty pinaattia ja toisissa oli vihreitä papuja.
Alkuruokien jälkeen sukelsimme syvemmälle georgialaiseen keittiöön: pääruokana kokeilimme juustolla täytettyjä herkkusieniä sekä tietysti talon erikoisuuksia Adzaruli khachapuria ja kasvishinkaleita. Vilma pääsi nautiskelemaan lisäksi hiilillä paistetuista lihavartaista.
Talon juustolla täytetyt herkkusinet, eli Soko Ketzet muistuttivat hieman perinteisiä täytettyjä grilliherkkusieniä, joita itsekin valmistan usein kesäisin. Annoksen erikoisuutena on ravintolan oma juustoseos, jonka annostelussa ei oltu pihistelty! Juustoinen linja jatkui myös Adzaruli khachapurin eli perinteisen georgialaisen leivän kohdalla. Leivän keskelle on leivottu kolo, joka on täytetty talon juustolla ja kananmunalla. Keskus sekoitetaan itse pöydässä tasaiseksi massaksi, jonka jälkeen reunoilta murretaan palasia, joita dipataan keskellä olevaan sulaan juustoon. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Leipä sopii hyvin jaettavaksi, sillä se on aika tuhti.
Lihat tulivat pöytäämme näyttävänä annoksena. Vilma kehui vartaassa olevan possun olevan todella mureaa ja pehmeää. Lammas jäi koostumukselta hieman possun varjoon, mutta molemmissa maistui aito hiiligrillin maku. Annoksen mukana tuli kahta erilaista kastiketta, joista punainen oli tomaattisen tulinen ja ruskea puolestaan erikoisempi, yllättävän yrttisen makuinen.
Makeahko viini sopi erinomaisesti ruokien kanssa, sillä mielestäni se tasapainotti annosten voimakkaita ja mausteisia vivahteita.
Suurena dumplingsien ystävänä suosikkiannokseni oli ehdottomasti kasvishinkalit. Ennen kuin pääsimme nyytteihin käsiksi, Nino opasti meille oikeaoppisen tavan hinkalien syömiseen. Pistin merkille, että hän teki samoin kaikkien saman annosten tilanneiden kohdalla eli älä huoli, että jäisit oman onnesi nojaan! Hinkalit oli täytetty sienillä ja jotta niihin pääsi käsiksi, oli ensin haukattava kulmasta pieni pala taikinaa pois, antaa enimmän höyryn päästä ulos ja sen jälkeen juoda sisällä oleva liemi. Tämän jälkeen saattoi syödä kaiken muun, paitsi kannan, joka oli pelkkää taikinaa. Hinkalien kanssa Nino suositteli meille georgialaista olutta, jota he tuovat maahan itse. Mieto lager sopikin nyyttien kanssa erinomaisesti!
Jälkiruokana jaoimme palan hunajakakkua, jossa oli sisällä täytteenä paksua vaniljakiisseliä. Mielestäni täyte muistutti kuohkeaa vaniljamoussea. Joimme kakun kanssa pienet kupit espressoa muistuttavaa georgialaista kahvia.
Ravintola on mitä useimmiten täyteen buukattu, joten muista pöytävaraus. Loppuvuodesta ravintolan asiakaspaikat tuplaantuvat, kun alakerran sali avataan jälleen remontin jälkeen asiakkaille. Siellä on kuulemma erinomaiset tilat vaikkapa pikkujoulujen järjestämiselle.
Georgialainen ruoka on lohturuokaa parhaimmillaan: mausteisuus, rentous ja runsaus kuvailevat hyvin mielestäni sen makumaailmaa. Kun ulkona sataa räntää, saa Georgian Housesta jotain millä taistella harmautta vastaan. Eikä pelkästään annosten, vaan myös vieraanvaraisen palvelun kautta. Tekemisestä nimittäin huokuu se, että Nino tiimeineen haluaa jakaa vierailleen omaa kulttuuriaan – ja se jos jokin saa hymyn huulille!
Kuvat: Vilma Lehtonen
