Siirry pääsisältöön

Samppanjan yhdistäminen ruokaan ei ole vaativaa – täytyy vain uskaltaa yrittää

Sain kutsun ravintola Carelian samppanjaviikoille. Tämä sopi
ajoituksellisesti täydellisesti, sillä vietimme kyseisenä päivänä poikaystäväni
kanssa toista vuosipäivää.

Carelia sijaitsee Mannerheimintiellä Suomen Kansallisoopperaa
vastapäätä. Ohi on tullut kuljettua lukuisia kertoja. Onneksi tällä kertaa
pääsin sisälle asti. Brasserie on tunnelmaltaan omaleimainen, sillä sen
tiloissa on aiemmin toiminut Carelian apteekki. Apteekkiaika on edelleen
nähtävissä lääkelaatikoissa ja alkuperäisessä lattiassa. Sisustuselementit on
tilattu mittatilaustyönä Italiasta. Luonnonmateriaalit puu, kivi ja nahka
luovat lämminhenkisen tunnelman. 

Ikää ravintolalle on kertynyt jo kunnioitettavat 20 vuotta. Pitkän
iän salaisuus on helposti lähestyttävät annokset, kattava ja uudistuva
viinilista, loistava palvelu ja kurissa oleva hintataso. 

Careliassa vietetään samppanjaviikkoja 1.11.-22.12. Pääsimme
tutustumaan neljään eri samppanjaan, joille sommelière Laura Koskenkari oli
valinnut sopivat annokset. Heti ensimmäisenä keskustelimme siitä, kuinka
molempien mielestä samppanja sopii kaiken kanssa. Eikä tämä ole vitsi. Laura
toivookin, että ihmiset kokeilisivat rohkeasti samppanjaa erilaisten ruokien parina.
Samppanjoita on tuhansia erilaisia, joten oikea yhdistelmä löytyy taatusti.
”Oikea” voi tarkoittaa myös eri ihmisille eri samppanjaa. Me kaikki maistamme
eri tavalla. Suoranaista oikeaa tai väärää ei siis ole.

Päivällisen alkuun poksautettiin Vilmart & cie –tuottajan Grand
Reserve Premiun Cru. Tässä Pinot Noir-
ja Chardonnay –rypäleistä valmistetussa samppanjassa kuplat tuntuivat
napakammalle heti ensimmäisellä siemauksella. Maitohappokäyminen on estetty,
jolloin omenahapot jäävät tuomaan samppanjalle eleganttia luonnetta.

Annospariksi Vilmartin samppanja sai Carelian version Toast Skagenista eli briossin, katkarapuja, kylmäsavustettua mätiä ja kananmunaa.
Samppanja leikkasi hyvin majoneesin täyteläisyyttä. Varsin mielenkiintoinen
yhdistelmä syntyi maistamalla kylmäsavustettua mätiä samppanjan kanssa. 

Toinen alkupala valkotryffelirisotto hasselpähkinöillä ja
paahdetulla voilla oli jo yksinään mieletön kokemus. Täyteläinen maku vaatii mielestäni runsaan samppanjan rinnalle. Saimme maistaa kahta hyvin erilaista samppanjaa: Jacques
Lassaigne Les Vignes de Montgueuxia sekä Roger Coulon Reserve de L’Homméeta.

Jacques Lassaigne on pientuottaja, joka viljelee 4 hehtaarin aluetta
Montgueuxin kukkulalla. Les Vignes de Montgueux on valmistettu vain vaaleista
rypäleistä ja on erittäin kuiva. Maussa on sitruksisuutta. Omasta mielestäni
todella tuhti risotto jyräsi samppanjan makua, eikä siten ollut ideaali pari.

Roger Coulon Reserve de L’Hommée Premium Cru on kolmen yleisimmän
rypäleen eli Pinot Noirin, Chardonnayn sekä Pinot Meunierin yhdistelmä. Tämä
samppanja oli selkeästi runsaampi kuin Lassaignen samppanja. Monivivahteisesta
mausta löytyi marjoja, paahteista briossia ja vaniljaa. Tämä on samppanja,
jonka maistaminen herättää näläntunteen. Täydellinen pari risotolle. 

Pääruoaksi meille tarjoiltiin hiillostettua nieriää, fermentoitua ja raakaa fenkolia, sinisimpukoita, pinaattia ja Puy-linssejä. Jo yksi haarukallinen heitti minut rannalle, missä tuoksuu raikas meri. 

Merellisen annoksen kaveriksi sommelière tarjosi Jean Vessellen Oeil de Perdrixiä. Nimi tarkoittaa suomeksi peltopyyn silmää, joka kuvastaa viinin tummaa sävyä. Väri on peräisin punaisten rypäleiden kuorikontaktista. 

Maistelimme nieriää Roger Coulonin ja Jean Vessellen kanssa.
Ensin ajattelin, että Coulon sopii annokseen paremmin, mutta lopulta villinä korttina pöytää tuotu Jean Vesselle vei voiton. Maku parani oltuaan hetken
lasissa ja lämpötilan noustua aavistuksen. Hedelmällisyys löytyi silloin helpommin, mikä puolestaan korosti annoksen merellistä makua. 

Pidän viineistä kovasti, mutta en ole asiantuntija. Tiedän perusteet, mikä auttaa jo pitkälle. Opin valtavasti Carelian vierailun aikana. Arvostan ihmisiä, jotka ovat heittäytyneet intohimonsa pariin ja osaavat jakaa asiantuntemustaan tuolla samalla innolla. Carelian sommeliére Laura Koskenkari oli juuri näitä ihmisiä. Hän on löytänyt viineistä loputtoman meren, jota tutkia. Laura menee niin sanotusti nenä edellä, hajuaistia kehittäen. Hän on saanut vapaasti valita ravintolan tiimin kanssa tarjolla olevat viinit, joita todellakin kannattaa mennä maistamaan. Eikä se ole lainkaan niin kallista kuin voisi kuvitella. Sitä paitsi talvi tuntuu samppanjaa juodessa huomattavasti vähemmän synkälle.

Carelian samppanjaviikot: Lisätietoa

Varaa pöytä ajoissa, viikonloppuisin on usein ruuhkaa: Pöytävaraukset 

Careliasta voit varata myös kabinetin esimerkiksi pikkujouluiksi: Kabinetit

Lue myös