Hakaniemenrannassa kelluva Meripaviljonki tarjosi pakopaikan syksyisestä kaatosateesta.
Hakaniemenrannassa meren päällä lepäävä Meripaviljonki loisti lämpimästi ankean harmauden keskellä. Karsea vesisade sai vipinää kinttuihin kun loikimme Ronnan kanssa vesilätäköitä kiertäen kohti rantaa. Täältä tullaan Meripaviljonki!
Meidät ottaa iloisesti vastaan ravintolapäällikkö Jani Korpihete, jonka pääasiallinen asemapaikka on vastapäinen ravintola Graniittilinna. Ennen siirtymistä pöytään morjestamme kuitenkin altaassa polskivia hummereita. Hei hummeri! Meille kerrotaan, että uusi satsi lennätetään tänne kerran viikossa Kanadasta. Asiakkaat ovat kuulemma tykästyneet tähän ruokalistan erikoisuuteen ja lapsille hummereiden tiirailu on hauska ohjelmanumero. Nyt nämä Kanadan Larry the lobsterit kyhjöttävät ujosti päällekkäin altaan nurkassa. Emme kiusaa niitä enempää, vaan siirrymme innokkaasti pöytään.
Panoraamaikkunoista avautuva maisema on maaginen, vaikka ulkona velloo tasapaksu harmaus. Voi vain kuvitella, miltä kaupungin siluetti näyttää auringonpaisteessa tai talvipakkasilla. Kontrasti on mielenkiintoinen: ravintolasalin lämmin tunnelma tuikkuineen korostuu valtavien ikkunapintojen tulviessa vesipisaroita. Tekisi mieli näyttää kaatosateelle ilkikurisesti kieltä, mutta en sentään kehtaa.
Alamme tutkailla ruokalistaa, joka on sopivan simppeli. Päädyn valitsemaan Teatterimenun, sillä se on ravintolapäällikkö Rauni Järvisen mukaan kokonaisuus, jonka moni Kaupunginteatteriin suunnistava käy nauttimassa ennen esitystä. Teatterimenu on tarjolla ympäri vuoden, mutta sen sisältö vaihtuu aika ajoin. Tämä kokonaisuus on saatavilla vuoden loppuun.
Ronna valitsee alkuun maustepaahdettua ankanrintaa, maa-artisokka-omenapikkelsiä ja persiljavaahtoa. Armoitettu pihvin ystävä haluaa rikkoa rajoja ja valitsee pääruuaksi puna-anturaa. Hyvä valinta, kalaravintolassa kun ollaan. Ronnan jälkiruokavalinta on karpaloparfait, kinuskikastiketta ja tuorejuustovaahtoa.
Nautiskelemme lasilliset Sauvignon Blancia ja jutustelemme Janin ja Raunin kanssa. Osa asiakkaista on kuulemma mieltänyt Meripaviljongin kesäravintolaksi, joten korjattakoon se nyt tässä: MERIPAVILJONKI ON AVOINNA YMPÄRI VUODEN – ja jopa jouluaattona. Silloin on nimittäin tarjolla kalapainotteinen joulubuffet. Joten ei muuta kuin joulupöytää varaamaan, mikäli haluaa nauttia aattoillallisen kaupungin parhaassa panoraamamaisemassa!
Sitten itse ruokaan. Alkuruoka käsinkuoritut katkaravut sitruunakreemissä, piparjuuritoast ja muikunmäti on tasapainoinen kokonaisuus. Olen suuri piparjuuren ystävä, joten iloitsen siitä, että toastin väliin piilotettuna se puraisee kipakasti muutoin lempeää annosta.
Ronna kiittelee omaa alkupala-annostaan: ankka on suussasalavaa ja annoksen persoonallinen twisti löytyy häivähdyksestä omenaa.
Pääruoka merilohi, kantarelli-perunaterriini ja kantarellikastike ei petä. Vastakohtia löytyy paahteisen lohen pehmeydestä ja kavereina tarjottavien parsan ja retiisien rapsakkuudesta. Löydän annoksesta myös soijapapuja, jotka tuovat kokonaisuuteen hyvää suutuntumaa.
Ronna työskentelee niin autuaan onnellisena puna-anturansa kimpussa, että kykenee kysyttäessä kommentoimaan ainoastaan: ”tää on niin hyvää”. Mitäpä sitä turhia analysoimaan, jos kokonaisuus kerran toimii! Tilliperunat tuovat annokseen tuulahduksen kesää ja kaprikset luonnetta. Ei siis ihme, että Ronna antautuu täysin pääruokansa vietäväksi.
Jälkiruokaa odotellessa katselemme ympärille ja jaksamme ihastella Meripaviljongin tyylikästä sisustusta. Mielestäni sekin antaa hyvän syyn tepastella Pitkänsillan toiselle puolelle nauttimaan ateria tai vaikka vain lasillinen. Kaupungin tutut maamerkitkin näyttäytyvät täältä käsin jotenkin erilaisina…välillä on hyvä vaihtaa näkökulmaa! Tämä ravintola kannattaa pitää mielessä myös silloin kun pohtii mielenkiintoista illallispaikkaa hieman kauempaa tuleville vieraille.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä illallinen. Toscakakku, vaniljajäätelö, tähtianis-kirsikkakompotti on maistuva päätös teatterimenulle. Toscakakun vahva kardemumma tunkee sopivasti läpi ja tykästyn kirsikkakompotin intensiiviseen makuun. Tämä on ehkä se kaikkein syksyisin, ”tummin” ja luonnikkain elementti teatterimenussa.
Ronna löytää jälkiruuastaan paljon erilaisia tekstuureja rapeasta marengista viileän pehmeään jäädykkeeseen ja samettiseen kinuskikastikkeeseen. Hän on sitä mieltä, että karpaloparfait on oiva valinta sellaiselle, joka ei välitä liian makeista jälkiruuista ja kaipaa vaihtoehtoa iänikuiselle juustolautaselle.
Päätämme illallisen tyytyväisinä ja meille on tullut olo, että henkilöstö todella tykkää työpaikastaan. Olisiko niin, että nautin juuri teatterimenun ilman teatteria? Aito vieraanvaraisuus on harvinaista herkkua ja siitä pääsimme tänään hyvän ruuan lisäksi nauttimaan. Ruokalistasta totesimme molemmat, että se on lautasella paljon enemmän kuin mitä se painettuna versiona antaa ymmärtää. Kala ei ole pelkkä kala Meripaviljongissa.
Ronna ja Mia kiittävät!
