Siirry pääsisältöön

Kiireetön ja lämmin Piemonte

VARAA PÖYTÄ

Saavuimme tiistai-iltana seuralaiseni kanssa hieman ennen kuutta ravintola Piemonteen, Tampereelle. Piemonte löytyy hyvin läheltä kauppakeskus Ratinaa ja Koskikeskusta, eli sen voisi sanoa olevan keskeisellä paikalla. Ulkona pyrytti lunta ja oli pimeää, mutta se unohtui heti kun astuimme ravintolaan sisään. Sisällä oli lämmin ja rauhallinen tunnelma. Kuului italialainen musiikki ja iloista puheen sorinaa, vaikka asiakkaita ei sillä hetkellä ollut paljoa. Keittiön suunnasta kuului työn touhu. Ystävällinen tarjoilija tuli toivottamaan meidät tervetulleeksi ja ohjasi pöytään.

Olimme vasta saaneet riisuttua hetki sitten takit pois ja vilkaistua menuta, kun tarjoilija palasi apertiivien kanssa. Pääsimme maistamaan Barone Pizzinin Franciacorta Satenia, joka on tehty chardonnay-rypäleistä. Samalla kun nautiskelimme kuohuvaa, hän kertoi meille ravintolasta.

Ravintola Piemonte on pieni, noin 50 paikkainen ravintola, joka on ollut aina samalla paikalla. Se perustettiin 11 vuotta sitten viinibaariksi. Kuitenkin pian Piemonte alkoi kehittyä enemmän ravintolatoiminnan puolelle, silti pitäen kiinni laadukkaasta viinivalikoimasta ja italialaisesta konseptista. Piemonte nimi tulee siis Italian pohjoisosissa sijaitsevasta alueesta, joka kantaa samaa nimeä ja on tunnettu viinin tuotannostaan. Piemonten keittiö on tiivis, 9 neliön kompakti kokonaisuus jossa annokset loihditaan. Menu vaihtelee Piemontessa useampaan otteeseen vuodessa, mutta mitään säännöllisyyttä ei ole. Välillä vaihtuu vain yksittäinen annos. Yksi annos on ollut listalla koko ravintolan olemassaolon ajan ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan leipää ja heidän omatekemää tomaattipestoa. Tulee kuulemma sanomista, jos se otettaisiin listalta pois!

Emme osanneet päättää alkupaloista vain yhtä, joten lucky us, he halusivatkin tarjoilla meille maisteluun useampia eri alkupaloja. Saimme maistaa tätä kuuluisaa tomaattipestoa, antipastolajitelman, vitello tonnattoa sekä sahrami-kurpitsa-arancinoa. 

Antipastolajitelma sisälsi kahta italialaista leikettä, oliiveja, pikkelöityä paprikaa, artisokkaa ja munakoisoa. Tämän kaltaiset maistelulautaset ovat aina mieleeni, mutta tällä kertaa sen sijaan että liha olisi minulle pääosassa, lautasen kasvispuoli oli erittäin maistuvaa. Viimeisestä munakoison palasta meinasi tulla väittely, kumpi sen saa syödä!

piemonte

Vitello Tonnatto on perinteinen Piemontelainen klassikkoannos. Ei ole kuulemma ravintolaa sillä alueella, joka ei tätä tarjoilisi. Kyseessä on siis ohueksi suikaloitua vasikanlihaa tonnikalakastikkeessa. Se kuulemma tehdään perinteisimmin paistista, mutta Ravintola Piemonte käyttää vasikan kieltä. Tonnikalakastiketta oli kruunaamassa pikkelöidyt sinapinsiemenet ja kaprikset. Totesimme molemmat, että varmaan ensimmäistä kertaa elämässä tuli syötyä ruokaa, jossa on yhdistetty sekä lihaa että kalaa. Maut sopivat erinomaisesti yhteen ja vaikka annos oli suhteellisen mieto, jokainen raaka-aine nousi esiin suussa. Eli erinomainen kombo sanoisin.

Arancino on Italiassa yleensä edellispäivän risotosta valmistettu, uppopaistettu pallura. Risoton kanssa täytteenä voi käyttää vaikka mitä ja tästä onkin paljon eri variaatioita olemassa. Ravintola Piemonten versiossa oli myskikurpitsa-sahramirisottoa ja se tarjoiltiin parmesaani majoneesin kera. Maku oli pehmeä ja hieman vaikeasti kuvailtava, mutta koostumus oli todella suussasulava ja ohessa ollut majoneesi komppasi tätä suloista annosta täydellisesti. Tykkäsin ehdottomasti!

Kun aloimme pohtimaan pääruokapuolta, sekä minä että seuralaiseni jäimme ihmettelemään mitä eroa on primi piattilla ja secondi piattilla. Tähän löytyi tietenkin vastaus pätevältä tarjoilijaltamme.

Italiassa on tapana syödä neljä ruokalajia; antipasto, primi piatti, secondi piatti ja dolci. Antipasto on alkuruoka ja dolci on jälkiruoka. Väliin jäävät primi ja secondi piatti ovat molemmat pääruokia, mutta niiden tarkoitus on hieman eri. Primi piatti on usein risottoa, pastaa tai joskus keittoa ja tämän annoksen idea on täyttää vatsaa siten että varsinaista pääruokaa voi syödä hieman vähemmän. Eli secondi piatti on tosiaan se itse pääruoka ja se sisältää useimmiten lihaa, kalaa, riistaa tai joskus sisäelimiä. Tällä kerralla emme maistaneet listan secondi piatti osiolta mitään, primi piattin annokset kuulostivat niin hyviltä ja tuli suositusten kera.

Saimme maistaa molempia secondi annoksia, eli veriappelsiini-kaprisrisottoa sekä portobellopastaa ja quancialea.

Veriappelsiini-kaprisrisotto kuulosti korvaani erikoiselta. Se oli kuitenkin juuri tästä syystä nimenomaan pakko maistaa. Risotto oli osattu valmistaa juuri oikein al denteksi ja sen maku oli todella kirpsakka ja raikas. Veriappelsiinin maku oli pääosassa, mutta kuitenkaan se ei maistunut makealta! Annoksen päälle oli vielä aseteltu nätisti tuoretta hedelmää ja kapriksia. Usein maistamani risotot ovat aika tuhteja, mutta tätä en kuvaisi todellakaan niin, sillä makujen raikkaus teki siitä keveän.

Toisena annoksena maistelimme portobellopastaa ja quancialea. Portobellohan on herkkusientä ja tämän tiesin jo ennestään, mutta quanciale oli jälleen uusi tuttavuus. Selvisi kuitenkin, että se on niin sanotusti italialaisten versio pekonista. Tätä ”pekonia” ei ole savustettu vaan suolattu ja maustettu muilla mausteilla ja sitä kypsytetään pitkään, jopa 3 kuukautta. Tarjoilija naurahti annoksia tuodessaan, että tämä pasta ei ole kaikista kuvauksellisin sen ruskean värinsä takia. Meitä tämä ei haitannut, onhan maku pääasia ja oli muuten hyvää! Pastassa oli tosiaan quancialea, paistettua portobelloa ja kastikkeen virkaa toimitti portobellopyree. Annoksen kruunasi persilja ja graavattu munankeltuainen!

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä oli dolcin aika! Maistoimme tutumman valkosuklaapannacottan ja ei niin tutun sgroppinon. Pannacotta oltiin viimeistelty veriappelsiineilla, jotka toi ihanaa raikkautta muuten niin lempeään jälkkäriin.

Toinen jälkiruoka on suomennettuna sorbettia ja kuohuviiniä ja tämä annos viimeisteltiin vasta kun se oli tarjoiltu pöytään. Kauniiseen lasiin oli aseteltu pallo sorbettia, jonka päälle kaadettiin kuohuviiniä meidän katsellessa. Tämä jälkiruuan tarjoilija kertoi olevan paletin puhdistaja, mitä se kyllä toden totta oli. Sorbetin ja kuohuvan yhdistelmä oli loistava, mikä ei olisi kyllä itselleni tullut mieleen laittaa niitä samaan astiaan!

Maittavan ateriakokonaisuuden jälkeen oli aika kiittää ja lähteä kotia kohti. Muutama asiakas oli vielä viinillä lähtiessämme ravintolasta. Minulle jäi päällimmäisenä mieleen Piemonten rauhallinen, kiireetön ja lämmin tunnelma, jonka pystyi aistimaan koko vierailumme ajan. Ruokapuolta pohtiessani tajusin, että Piemonte oli onnistunut tarjoamaan minulle eniten erikoisia ja uusia makuyhdistelmiä sekä raaka-aineita, mitä olen koskaan muualla maistanut. Oli ihanan jännittävää maistella kaikkea uutta, jota ei yleensä tule syötyä. Ehkä siksi koska heidän annoksensa ovat tietyllä tapaa ainutlaatuisia, Piemonte sopii siis sinulle, jolla ei ole kiire ja haluat italialaisesta ruokakokemuksesta muutakin irti, kuin pitsan tai pasta carbonaran. Ja he toivottavat sinut aina tervetulleeksi, olit sitten vailla lasia viiniä tai kuuden ruokalajin maistelumenuta.

Psst!!Piemonte aloitti tässä kuussa Pastaperjantait. Maailman myllerykseen sovitettu konsepti pitää sisällään viikoittain vaihtuvan tuorepastan ja kastikkeen, jonka voit tilata ennakkoon ja noutaa perjantaina klo 14 jälkeen ravintolasta. Annokset annetaan sinulle mukaan kylmänä, mutta ohessa on aina kypsennys- ja lämmitysohjeet. Lue lisää konseptista Ravintola Piemonten nettisivuilta: www.piemonte.fi

VARAA PÖYTÄ

Lue myös