Turun ravintolamaailma antoi taas yhden hyvän syyn karata Helsingistä pitkälle lounaalle.
On rauhallinen lauantai-iltapäivä Turussa. Taivaalta sataa lunta kämmenen kokoisina rätteinä ja vappuun on enää muutama päivä. Olen viettämässä laatuaikaa äitini kanssa. Ravaamme pitkin Aurajokirantaa kuin maatuskat perunapellolla.
Olen saanut käsiini Visit Turun Food Walk-kortin. Lipareessa esitellään 10 ravintolaa, joista saan valita viisi. Listalla ovat Brahen Kellari, Café Art, Café Brahe, di Trevi, Grill it! Marina, Panimoravintola Koulu, Pinella, Sevilla & Co, Smör ja Svarte Rudolf.
Suuntaamme ensimmäisenä entuudestaan tuttuun Panimoravintola Kouluun. Food Walk-kortilla saa kustakin kuppilasta ennalta määritellyn annoksen. Joissain paikoissa saa alkuruokaa, jossain pääruokaa ja jossain jälkiruoan. Juomat eivät kuulu kortin tarjontaan.
Tilaamme Koulussa Food Walk-annoksen lisäksi pienen oluen. Tajuan samalla, että tulimme Kouluun todella typerään aikaan. Kello on neljä iltapäivällä. Iltapäivän luminen ja kirkas valo paljastaa paikan nuhjuisuuden ja koko henkilökunta näyttää olevan ruokatauolla samaan aikaan.
Saamme tovin odottelun jälkeen pöytäämme makkaralautasen, jossa on kaksi haaleaa makkaraa, sinappia, hapankaalia ja kotitekoista perunasalaattia. Pettyneinä koko paikan tunnelmaan syömme pian kylmettyneet makkarat vaitonaisina. Toteamme, että Kouluun pitäisi tulla illalla, kun valaistus on hämärä ja tunnelma oikea. Huuhtelemme viimeiset oluet ja suolakurkut alas ja rynnistämme Aurakadulle di Treviin.
Fiilis on täysin erilainen astuessamme sisälle di Treviin. Lumisina ja hieman kohmeisina jopa 350 metrin siirtymästä olemme onnessamme, kun iloinen tarjoilija ohjaa meidät tunnelmalliseen kulmapöytään. Koko ravintola on kuin kotoisa keittiö, jossa meistä pidetään sydämellisesti huolta. Food Walk-annoksena saamme messevän tapaslankun, joka tursuaa herkkuja: paahdettuja manteleita, oliiveja, leipää, parmankinkkua, manchego-juustoa ja patatas bravaksia. Otamme juomaksi kuivaa cavaa, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Taustalla soi kevyt lattarimusiikki ja katossa pyörii massiivinen mutta elegantti diskopallo.
Lumisade ei ota loppuakseen. Säätä uhmaten siirrymme Aurajokirantaan ja aloitamme pikahiihdon kohti Smöriä. Kuohuviinistä ja lattarirytmeistä innostuneina askeleemme saavat selkeästi uutta tahtia, ja pian olemmekin jo trendikkään ravintolan ovella. Laskeudumme alas kellarimaiseen tunnelmaan.
Smör on se ravintola, jonne haluan viedä kaikki minulle tärkeimmät ihmiset. Se on elegantti, onnistunut, osaava ja niin rennon asiallinen, että siellä ei voi kuin viihtyä. Se on se rafla, joksi kaikki ravintolat toivovat kasvavansa isona.
Meidät ohjataan istumaan ja pöytään kannetaan vettä toiveiden mukaan kuplilla tai ilman. Saamme eteemme Food Walk-annoksen, joka on tällä kertaa päivän alkuruoka. Lautasella on kepeä tartar, piparjuurimajoneesia, pikkelöityä punasipulia ja jotain muuta, jonka unohdin heti kun maistoin annoksesta ensimmäisen kerran. Mieleni teki itkeä ja heittäytyä ravintolan lattialle selälleni. Täydellinen tartar! Alkuruoan seuraksi otimme Willm Crémant D’Alsace Brutin, ryhdikkään ja raikkaan kuohuvan.
Pöydissä istuu lisäksemme yhdessä seurueessa liikemiehiä puvuissa ja toisessa nuorehko pariskunta. Ilahdun asiakaskunnan moninaisuudesta ja paikan sopivasta rentoudesta. Tilan takaosasta löytyvät kabinetit henkivät vanhan Turun historiaa. Tätä paikkaa voin suositella kaikella lämmöllä, innolla ja rakkaudella. Pöytävaraus on tarpeen suosion vuoksi.
Paikka toisensa jälkeen on ylittänyt edellisen, joten pelkään nousujohteisen ravintolakliimaksimme lässähdystä. Innosta ja tartarista soikeina taaperramme upeissa maisemissa ja entistä märemmässä lumisateessa kohti joen toista puolta, jossa meitä odottaa Pinellan jälkiruoka-annos.
Alakerran ravintolapuoli näyttää täydeltä, joten kampeamme itsemme ylös toisen kerroksen baarin puolelle. Yläkerta on varsin rauhaisa ja valoisa. Saamme hetken odottelun jälkeen eteemme annoksen, joka osoittautuu punajuurijäätelöksi, jonka seurana on tumma suklaa ganache.
Annos on varsin mielenkiintoinen, eikä lainkaan liian makea tai tylsä. Tunnelmaltaan paikka osoittautuu kuitenkin hieman laimeaksi, ja lähdemme melko pian jäätelön maisteltuamme. Aurajokirantaa kävellessä alkaa arvostaa sen kauneutta ja tyyliä. Rakennuksilla on pitkä historia, ja muun muassa Pinellaa vastapäätä sijaitsevan Vähätorin historia juontaa juurensa jopa 1800-luvun alkupuolelle. Food Walk on totisesti keskittynyt Turun kauneimpiin kohtiin. Jäämme äitini kanssa haikeasti haaveilemaan kesästä, terassikeleistä ja lämpimästä auringonpaisteesta joen rannassa.
Viimeinen etappi on Café Art, jossa käyn toisena päivänä yksinäni. Huiman suosion saanut ja kahvimaailmassakin tunnistettu kuppila tarjoaa jälleen kerran onnistuneen cappuccinon. Kakkuvalintani osuu kuitenkin hieman hutiin. Food Walk-kortilla saan valita minkä tahansa kahvin ja minkä tahansa kakkupalan vitriinistä. Otan ison ja mehevän Irish Cream-kakun, joka osoittautuu melko mauttomaksi möhkäleeksi. Café Artin tunnelma vie minut kuitenkin mukaansa. Vaikka paikan palvelu tai kakkuvalikoima ei vie jalkojani alta, on paikassa jotain kiehtovaa. Iltapäivää kohti tultaessa kahvilan jokainen pöytä täyttyy iloisesta puheensorinasta ja kevyestä väittelystä. Katselen ikkunasta vuoroin auringonpaistetta ja vuoroin raekuuroja. Hörppään kahvia ja nautin Turun kaupunkitunnelmasta.
Turussa monista ravintoloista ja niiden henkilökunnasta välittyy maanläheisyys, ystävällisyys, autenttisuus ja palvelun rehellisyys. Etenkin Smörin kaltaisissa paikoissa tarjoilijoista huokuu se olemus, että he ovat ylpeitä työpaikastaan. Sitä haluan nähdä enemmän.
Food Walk-kortti maksaa 44 euroa. Sillä saa käydä viidessä eri ravintolassa kymmenestä. Lue lisää: http://www.visitturku.fi/turku-food-walk_
Huomioita:
Muista tarkistaa paikkojen aukioloajat!
Pöytävaraus kannattaa tehdä etenkin viikonloppuisin.
Juomat eivät kuulu kortin tarjontaan, joten niistä tulee hieman lisähintaa reissulle.
Muista, että mitä iloisempi ja ystävällisempi olet itse, sitä parempaa ja mukavampaa palvelua saat! 🙂
