Lähes kaksi miljoonaa suomalaista on töissä palvelualoilla. Samalla kun perinteisestä teollisuudesta katoaa tuhansia työpaikkoja vuodessa, palvelualat työllistävät hävikkiä enemmän. Sijoitus palveluihin on investointi tulevaisuuden työllisyyteen ja hyvinvointiin. Suomeen on luotava palvelustrategia.
Palvelualajoen ammattiliiton PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen esitti syyskuun lopulla huolensa palvelualojen unohtamisesta hallituksen työllisyyden ja talouden elvyttämisen keinovalikoimassa.
Rönni-Sällinen tähdensi, että myönteisen työllisyyskehityksen saavuttamiseksi on panostettava elinvoimaisten palvelualojen kehittämiseen, kuten matkailuun. Samoilla linjoilla hänen kanssaan on ollut työnantajia edustava Matkailu- ja ravitsemuspalvelut Mara.
Työssä käyvistä ihmisistä yli 70 prosenttia Suomessa saa elantonsa palvelualoilta. Silti koko 2000-luvun maan talouspolitiikka on nojannut perinteisiin vientialoihin eli sellunkeittoon, konepajateollisuuteen, laivojen rakentamiseen ja kaivannaisiin.
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA selvitti vuonna 2014, että samalla kun teollisuudesta katosi vuodesta 2002 lähtien 60 000 henkilötyövuotta, palveluihin syntyi 10 vuodessa yli 140 000 henkilötyövuotta lisää. Voimakas digitalisointikehitys on vain voimistanut suuntausta.
Pelkkä vientiteollisuus ei tuo ruuhka-Suomen ulkopuolelle työpaikkoja, ei ainakaan siinä määrin, että muuttoliike kääntyisi positiiviseksi ja muuttotappioalueiden ikärakenne nuorentuisi muutoin kuin suurten ikäluokkien luonnollisen poistuman kautta.
Toista on palveluelinkeinojen laita. Suomi elää palveluista. Taantumassakin.
Koska palvelualat ovat olleet poliittisen keskustelun ulkopuolella – alkoholia lukuun ottamatta –, palveluilla ei ole ollut asemaa virallisessa politiikassa. Yhtä lailla syytä arvostuksen puutteeseen on löydettävissä koko palvelusektorista itsestään.
Me olemme siirtymässä 2020-luvulle. Yhä palvelusektorimme kyntää samalla tavalla syvällä EU-hankkeiden, projektien, kampanjoiden ja komiteoiden hetteikössä kuin ruoka-ala. Puuhaillaan ja piperretään kokonaistalouden kannalta pikkuhommien parissa, eikä kyetä puuttumaan syvälle rakenteisiin.
Matkailu ja siihen kytkeytyvät ravintolapalvelut ovat maan kolmanneksi suurin palveluviennin sektori.
Kun kotimaan matkailu lasketaan mukaan, turismin kokonaisarvo on liki 20 miljardia euroa. Matkailu Suomeen on ohittanut jo aikaa sitten mm. sellun viennin ennätyslukemat, joita talousviisaat ovat jaksaneet suitsuttaa loputtomiin viime vuosina.
Poliitikkojen on vaikea osoittaa, mikä toinen toimiala kykenee nostamaan työllisyyttä taantumassakin paremmin kuin palvelut. Helppoja keinoja luoda kymmeniä tuhansia työpaikkoja on käyttämättä, kunhan keskitymme isoon kuvaan, emmekä hirttäydy vanhan maailman yksityiskohtien varjelemiseen.
Suomi tarvitsee palvelustrategian, joka ensimmäistä kertaa tunnustaa palvelualojen merkityksen suurimpana työllistäjänä sekä kansantalouden peruspilarina. Nyt ei ole kyse siitä, mikä on poliittisesti mahdollista, vaan mikä on Suomen tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.
Palvelut on nähtävä maailman onnellisimman maan elämänlaadun keskeisinä elementteinä. Suomi voi tässä olla myös antavana osapuolena kestävien ja ilmastonmuutosta ehkäisevien palveluratkaisujen luojana ja tarjoajana tai jopa viejänä.
Teksti: Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Viisi Tähteä -verkkomedian toimituspäällikkö.
