d-md-none
Siirry pääsisältöön

Haikon Nordic Fish & Wine tarjoili parhaita paloja Itämeren ympäriltä

Olin ensimmäistä kertaa Villa Haikossa, joka osoittautui ihastuttavaksi miljööksi meren rannalla. Ei ihme, että tila on Haikon toimitusjohtaja Juha Mähösen mukaan suosittu häiden ja perhejuhlien pitopaikka.

Illan aluksi Haikon ravintolatoimenjohtaja Riitta Vesterinen toivotti vieraat tervetulleiksi ja kertoi, pääsemme illan kuluessa nauttimaan Itämeren ympäristön kaupunkien ja kylien parhaita paloja sekä maistiaisia keittiömestari Michael Björklundin kesämenusta. Nordic Fish & Wine-tapahtumissa on aina paikalla useampi keittiömestari, jotka loihtivat illallisvieraiden silmien edessä herkkuja, joista kukin voi noutaa ne valitsemassaan järjestyksessä lautaselle.

Vilkaisu ruokalistaan sai minut ja muutaman muun pöydässä suorastaan äimistymään – luvassa oli melkoinen kattaus kalaa eri muodoissa ja oletettavasti makuhermoja kutkuttava ilta!

Ennen kuin pääsimme itse asiaan, johtaja Marjukka Porvari John Nurmisen säätiöstä toi tapahtumaan Itämeren terveiset. Itämeri voi Porvarin mukaan jo huomattavasti paremmin ja ruokavalio on asia, jolla itse kukin voi vaikuttaa Itämeren tilaan. Puheenvuoron jälkeen tulikin olo, että kalaillallinen tänään ja tässä voi olla myös vastuullinen teko. Milloin pääsen noutamaan ensimmäisen annokseni?

Ensimmäinen valintani oli Michael Björklundin kesämenun käsinkuoritut katkaravut, ahvenanmaalainen kirjolohi ja perunakeitto. Pöydässämme istuva nuori nainen ehti maistaa perunakeittoa ennen minua ja meni lähes sanattomaksi. Kyllä, perunakeiton maku oli todella monivivahteinen yhdessä pekonin ja ketunlaukkakreemin kanssa. Tämä oli hyvä alku ja odotukset alkoivat nousta pikkuhiljaa sfääreihin..

Seuraavaksi suunistin kohti kalastaja Ben Henrikssonin Umamilohta ja kylmäsavuhaukea, sillä annoksen kylkeen oli luvattu palkinnoksi lasillinen samppanjaa. Ben oli paikalla kertomassa Umamilohen valmistusprosessista. Jos lautaselle viipaloitu lohi on levännyt kaksi kertaa reilun viikon suolapedin alla lukuisten muiden työvaiheiden lisäksi, lisää se eittämättä suupalan arvostusta. Haarukoin lohi- ja haukiviipaleet suuhuni syvän kunnioituksen ja hiljaisuuden vallitessa samppanjaa siemaillen.

Seuraavaksi astelin kohti Villa Haikon terassia, jossa grillin ääressä touhusi useampikin keittiömestari. Sain lautaselle suoraan hiiligrillistä Kay Forstenin karitsamakkaraa ja vihreää parsaa sekä viereisestä paella-pannusta sinisimpukoita. Törmäsimme avecini kanssa grillin äärellä yllättäen tuttuihin ja rupattelimme niitä näitä. Tunnelma oli kotoisa ja pöytään päästyäni tykästyin klassikoiden lomassa karitsamakkaran mehukkaaseen koostumukseen.

Ja mitä olisi illallinen ilman hyvää viiniä? Viiniasiantuntija Olli Lindsten kertoi illallisen lomassa valkoviinipainotteisista juomista, joista suurin osa oli teemaan sopien luomua. Keskustelu soljui pöydässä tosin niin vilkkaasti, että unohdin tyystin viinit. Hetken päästä laseissa oli viiniä jos toistakin, joten viinin ja ruuan matching jäi puolitiehen – mutta ehkä se ei ollut tarkoituskaan.

Yksi illallisen suola oli toden totta hyvä seura. Riitta Vesterinen oli jo ennakkoon kertonut, että Haikon viini-illoissakin on tapana plaseerata vieraat valmiiksi pöytiin, jolloin ihmiset voivat seurustella tuiki tuntemattomien kanssa hyvän ruuan ja viinin äärellä. Itse nautin pöytäseurueemme keskustelusta, joka polveili Putinista nuorten alkoholikulttuuriin ja lentokenttien turvatarkastuksissa tapahtuneisiin kommelluksiin.

Tässä vaiheessa huomasin, että en ollut nauttinut vielä lainkaan itse pääpöydän antimia eli niitä Itämeren kaupunkien ja kylien parhaita paloja. Sinne siis…

Pöytä notkui kalaherkkuja. Eksoottisin nimike oli saarenmaalainen nokkakala, joka maistui valkosipuli-aiolin kera. Pietarin tuliainen hapankaali, smetana ja lohi toimi yhdistelmänä yllättävän hyvin. Aivan kuten silli-punajuurisalaattikin, vaikka en silliä niin suuremmin rakastakaan. Ihastuin myös virolaistyyliin paikan päällä leivottuun saaristolaisleipään.

Makujen ja sorttien ilotulituksen jälkeen oli vielä jätettävä tilaa jälkiruualle. Illan kruunasivat Micken maitosuklaamousse ja mutakakku sekä raparperi-frangipane.

Mitä Nordic Fish & Wine -illasta jäi kokonaisuutena mieleen? Huikea kirjo kalaa eri muodoissa klassikoista yllättäjiin. Yltäkylläinen menu, josta nousi kuitenkin esiin muutama suosikki. Viihtyisä miljöö, jossa oli harvinainen mahdollisuus kohdata kasvotusten tekijät ja taitajat. Mutkaton tunnelma, iloinen palvelu ja hyvä seura. Villa Haikko hurmasi ja tarjosi ikimuistoisen kalareissun Itämeren ympäri!

Ps. Syksyn Nordic-illallisella pääsee kuulemma seikkailemaan Piemonten kukkuloille ja Australian viinitarhoihin! 

  

Lue myös