Espoolaisen kaveriporukan intohimo laadukkaan jenkkipienpanimo-oluen makuun on saanut taakseen fanilauman ja kiidättänyt kaverit autotallista panimon pyörittäjiksi Otaniemeen.
Harhailen keskellä Otaniemen insinööriyhteisöä ja yritän löytää jostain olutpanimon. Eksyn tylsän toimistorakennuksen sokkeloihin, joka ei viittaa millään tavalla panimotoimintaan. Kierrän takapihalle ja bongaan hauskan näköisen vihreän auton, jonka kyljessä komeilee Fat Lizardin logo. Oikeilla jäljillä ollaan.
Rakennuksen sisältä löytyy kiiltävänä hohtava panimo olutsammioineen. Palan janosta kuulla, mitä täällä oikein tapahtuu (ja miltä Fat Lizardin olut maistuu). Saan lasin kouraan ja sehän maistuu oikein raikkaalta. Siltä sen kuulemma pitääkin maistua, panimotoiminnan saloihin johdattavien Topi Kaireniuksen, Tuomas Koskipään, Eero Kukon ja Heikki ”Hessu” Ylisen mukaan. Pääosakkaista paikalta puuttuu vain Isonkyrön ylpeys, Kyrö Distilleryn päätislaajanakin hikoileva Kalle Valkonen.
Ja sitten itse asiaan. -Panimomme valmistaa raikkaasti humaloituja oluita, joiden esikuvia ovat laadukkaat amerikkalaiset pienpanimo-oluet. Niiden pointti on se, että ne nautitaan tuoreina, jolloin humalan aromit ovat parhaimmillaan. Meidän ideana ei ole valmistaa kikkailuoluita, vaan sellaisia, jotka kestävät aikaa ja joita itse tykkäämme juoda. Hyvä esimerkki on ensimmäinen oluemme 101 California Pale Ale – klassinen, 80-luvun tyylinen kalifornialaisolut. Hanajakelua varten olut pakataan kierrätettäviin KeyKegeihin, joissa olut pysyy tuoreena kaasunpitävässä sisäpussissa. Pienpakkaukseksi valikoitui kevyt, ekologinen, kierrätettävä ja oluen laadun parhaiten säilyttävä alumiinitölkki perinteisen lasipullon sijaan. Liskotölkeissä käytetään ensimmäisten joukossa kokonaan aukeavaa kantta, joka mahdollistaa paitsi hallitun kaatamisen lasiin, myös nauttimisen suoraan tölkistä vaikkapa rannalla tai puistossa niin, että humalan aromit pääsevät nousemaan nenään kuin laadukkaasta lasista. Varmistamme tuoreuden myös sillä, että toimitamme oluen itse jakeluautollamme suoraan ravintoloihin ja baareihin, Kukko selvittää.
Kolmikko kertoo, että he ovat juuri lanseeranneet ensimmäisenä Suomessa ravintoloille ja olutbaareille panimotuoreen hanan, mikä tarkoittaa, että olut voidaan laskea hanasta lasiin yhtä tuoreena kuin panimolla. – Toki edellytämme myös tuorehanaa käyttäviä baareja ja ravintoloita huolehtimaan siitä, että hanakalusto pidetään puhtaana ja raikkaana, Hessu lisää.
Mistä ajatus oluenvalmistukseen sai alkunsa? – Meillä oli ollut pitkään syvä rakkaus jenkkiläisiä pienpanimo-oluita kohtaan, mutta ongelmana oli se, että niitä ei saanut Suomesta tuoreena. Vuonna 2012 kaveriporukassamme syttyi kipinä ryhtyä valmistamaan itse olutta, jota tykkäämme juoda ja jonka valmistukseen olimme käyneet tutustumassa USA:ssa. Lähdimme liikkeelle autotallista ja nyt olemme laajentamassa kapasiteettia uusissa Otaniemen panimotiloissa, mikä on huikea juttu. Meidät on yllättänyt oluen hyvä menekki, sillä käytännössä oluet viedään käsistä, Topi taustoittaa.
Fat Lizardin listalla on tällä hetkellä 22 erilaista olutta. – Ne ovat kaikki hieman erilaisia. Säädämme veden oluttyylin mukaan, jolloin lopputulos maistuu juuri siltä miltä pitääkin. Esim. India Pale -oluessa veden on korostettava humalan purevuutta, kun taas tummat oluet valmistetaan pehmeään veteen. Jos oluesta haluaa mahdollisimman hyvää, vedellä on merkitystä. Onneksi Suomessa on todella korkealaatuinen vesi ja mallaskin on maailman parasta, Hessu kertoo.
Fat Lizardin perusajatuksena on valmistaa jatkossakin tuoretta ja tasalaatuista craft-olutta, joten toiminta halutaan pitää melko tiukasti pääkaupunkiseudulla. Kasvua syntyy kasvattamalla lähiympyrää laatu edellä. – Olemme tarkkoja siitä, millaisissa olutbaareissa ja ravintoloissa meidän olutta on saatavilla, joten jos meidän tuorehanan bongaa, tietää olevansa hyvässä mestassa, Topi heittää.
Teksti: Mia Heiskanen
