Suomen kokkimaajoukkue on parantanut viime vuosina tasaisesti otteitaan kansainvälisissä kilpailuissa. Tänä vuonna tähtäimessä on pääpalkinto. 

Suomen kokkimaajoukkue on parantanut viime vuosina tasaisesti otteitaan kansainvälisissä kilpailuissa. Tänä vuonna tähtäimessä on pääpalkinto. 

Lokakuussa 2016 yli tuhat huippukokkia eri puolilta maailmaa kokoontuu jälleen Keski-Saksassa sijaitsevaan Erfundin kaupunkiin näyttämään taitojaan. Kyseessä on jo yli kaksikymmentä kertaa järjestetty IKA Culinary Olympics -kilpailu. 

Perinteisten olympialaisten tapaan myös ruokaolympialaiset järjestetään neljän vuoden välein. Kisojen isäntänä toimii joka vuosi sama maa, Saksa, jossa kilpailu yli sata vuotta sitten perustettiin. 

Myös Suomen kokkimaajoukkueella on pitkä historia takanaan. Joukkue on vienyt suomalaista ruokakulttuuria maailmalle jo vuodesta 1952 lähtien. Viime vuosia lukuun ottamatta menestys ei kuitenkaan ole ollut huimaavaa: ennen 2000-lukua joukkueen paras sijoitus on viidestoista.

Nyt, kun joukkueen toimintaan on panostettu aikaisempaa enemmän, Suomi on yltänyt kaksissa viimeisissä kisoissaan kärkikymmenikköön. Siksi kokkileijonien toiminnanjohtaja Nils-Gustav Höglund on optimistinen myös tulevien olympialaisten suhteen. 

”Meillä on niin hyvät raaka-aineet ja ideat tänä vuonna, että olisi merkillistä, jos emme voittaisi”, hän arvioi.

Nuorten kokkien ponnahduslauta menestykseen 

Kokkimaajoukkueen edustaminen on perinteisesti ollut nuorille kokeille suuri mahdollisuus päästä näyttämään taitojaan. Tänä vuonna joukkueen keski-ikä on alle 25 vuotta, joten joukosta löytynee nimiä, joista tullaan tulevaisuudessa kuulemaan suomalaisella ravintolakentällä.

Vanhojen maajoukkuelaisten perustamista ravintoloista Michelin-tähdellä on palkittu muun muassa Pekka Terävän Olo, Filip Langhoffin Ask ja Markus Aremon George. Myös tämän Vuoden Kokki Toni Kostian on edustanut kokkimaajoukkuetta. 

Kansainvälisen näkyvyyden ja mahdollisten palkintojen lisäksi kokkimaajoukkue tarjoaa nuorille kokeille myös mahdollisuuden intensiiviseen harjoitteluun alan huippujen johdolla. 

”Olympialaisia varten treeniä on kertynyt jo lähes 20 000 henkilötyötunnin verran”, toiminnanjohtaja Höglund kertoo. 

 Kokkileijonia valmentaa ruotsalaisprofessori, Gert Klötzke, jonka meriitteihin kuuluu Ruotsin luotsaaminen kisahistorian ainoana maana kahteen peräkkäiseen mestaruuteen.  

Pienet yksityiskohdat ratkaisevat voittajan

Kokkauksen olympiakilpailu koostuu kahdesta lajista, jotka ovat lämmin keittiö ja kylmä pöytä. Lämpimässä keittiössä kuusi kokkia loihtii viiden tunnin aikana kolmen ruokalajin illallisen 110 henkilölle.

Kylmässä pöydässä taas kahdentoista neliömetrin pöytä katetaan 35 ruokalajilla. Vaikka huippukokeista koostuvat maajoukkueet käyttävät jopa puolitoista vuorokautta kylmän pöydän antimien valmisteluun, annokset on tarkoitettu ainoastaan silmänruuaksi. 

Lopputulos asetetaan kilpailussa esille seitsemältä aamulla, jonka jälkeen sen on näytettävä yhtä tuoreelta seuraavan yhdeksän tunnin ajan. Siksi valtavan teoksen jokainen yksityiskohta on hyytelöitävä erikseen. Kilpailun tuomareille kelpaa pelkästään perfektionismi. Hyytelöinnissä ei saa olla yhtäkään ilmakuplaa ja pinnan on oltava täysin sileä.

”Voi kuulostaa hieman tyhmältä, mutta kun mukana on monta huippumaata, se paras pitää jotenkin valita joukosta”, Höglund pohtii. 

Kansainvälisissä kokkimittelöissä menestyjiä ovat viime vuosina olleet Norja, Ruotsi ja Singapore. Yllättäen jotkut maailmankuulut ruokakulttuurit taas eivät ole pärjänneet kovinkaan hyvin. 

”Italia oli viimeksi sijalla yhdeksäntoista, eli kaksitoista sijaa Suomen alapuolella. Mitäs se Berlusconi aikoinaan sanoikaan suomalaisesta ruokakulttuurista”, Höglund kuittaa. 

Mikä kokkimaajoukkue? www.ctof.fi

Teksti: Tomi Eklund