Terhi Friman ja Antti Saraja, Luontoruokaa

Maahenki, 2017

Kirja-arvio: Nea Laurila                                    

Terhi Frimanin ja Antti Sarajan toimittama Luontoruokaa, Tarinoita horsmasta harjukseen on uudenlainen keittokirja. Kirja sekoittaa reseptien joukkoon tukun mielenkiintoisia tarinoita reseptien luojilta. Tarinat tekevät kirjasta helppoa ja mukavaa luettavaa ja keittokirjaan voi uppoutua ja matkata ympäri Suomea poistumatta kertaakaan omalta kotisohvalta.

Luontoruokaa-kirja on viihdyttävä. Tarinoista jokainen on inspiroiva, omalaatuinen ja varmasti jokaisen ruokaintoilijan mieleen. Kirjassa tutustutaan erilaisiin ihmisiin, jotka jakavat oman tarinansa ja hieman intohimoaan luontoa ja sen antimia kohtaan. Tarinat ovat myös pakattu täyteen informaatiota. Enpäs ennen tiennytkään, että hortoilu tarkoittaa päämäärättömän kävelyn lisäksi luonnonvaraisten kasvien keräilyä kävelyretkillä. Näin kertoo Anna Kähkönen, jonka tarina on inspiroiva ja nappaa varsinkin jokaiselle kaupunki-ihmiselle, jolle oma mökki kaukana kaikesta on hieman kaukainen haave.

Kirjan resepteistä lähes jokainen on hyvin yksinkertainen, vaikkakin hieman vaivalloinen. Osa resepteistä nimittäin vaatii hieman erikoisempia raaka-aineita kuten maitohorsma, nokkonen ja havunneulanen. En ole aikaisemmin niihin törmännytkään muuten kuin ojan pientareella.Kirja on myös pakattu täyteen sieniä, riistaa ja sesongin tuotteita. Reseptejä selaillessa kannattaa olla varautunut siihen, että joutuu hieman odottamaan saadakseen oikeanlaiset raaka-aineet. Kukapa haluaisi jättää reseptin puolitiehen ja korvata vaikkapa villiyrtit?

Onneksi reseptejä löytyy jokaiseen vuoden aikaan ja jokaiselle mielentilalle, tekipä mieli sitten vain hieman jotain pientä tai suuremman aterian kokkaamista koko perheelle. Ihastuksekseni myös juomille oli jätetty tilaa! En malta odottaa, että pääsen maistelemaan kaikkia kesäjuomia, jotka varmasti maistuvat yhtä hyvältä kuin kirjan kauniissa kuvissa näyttävät. Erikoiset reseptit ovat kyllä vaivan arvoisia ja on jännittävää nähdä, miten reseptien tekeminen onnistuu.

Kirja on kokonaisuudessaan rakennettu hyvin. Inspiroivien tarinoiden jälkeen on jokaisella palava halu lähteä metsään etsimään sieniä ja kalastamaan. Tarinoiden ja herkullisten reseptien jälkeen on vuorossa loppusysäyksen antava informatiivinen aukeama jokamiehen oikeuksista. Meistä jokaisella todellakin on oikeus lähteä nyppimään havunneulasia ja samoilla metsissä niin paljon kuin sielu sietää. Luontoa kunnioittaen, tietenkin.

Luontoruokaa saa jokaisen tutkailemaan luontoa aivan uusin -nälkäisin- silmin. Kirja on kuin luotu jokaiselle, joka on kaivannut lyhyttä pakoa kaupungin vilinästä tai toivoo uutta puhtia joka päiväiseen ruoanlaittoon. On siis parasta kaivaa kumpparit kaapista ja kääntää nokka kohti lähintä metsäkaistaletta - tai ruokakaupan 'kotimaista' osastoa.